Jukun kuva
Etusivu
Peruskoulutus
TOKO
Metsästys
Linkkejä

Jukun ja Chilin elämää -kuvablogi

Peruskoulutus

(HUOM: Tällä sivulla on hyvin vanhaa, päivittämätöntä sisältöä)

Jukun kuva

Tällä sivulla kerromme joitakin kokemuksia koiran peruskoulutuksesta. Toivottavasti näistä on apua myös jollekin muulle aloittelevalle. HUOM: Nämä ovat kuitenkin vain meidän näkemyksiämme asioista ja jonkun toisen koirakon kanssa voi joutua käyttämään erilaisia menetelmiä. Näitä kokemuksia siis ei kannata suoraan soveltaa pohtimatta omaa tilannetta. Huomaa myös, että kussakin osiossa on vain joitakin asiaan liittyviä huomioita, ei kaikkea opetuksesta.

Nämä ajatukset ovat tulleet kasvattajan asiantuntevia neuvoja kuuntelemalla, koirakirjoja lukemalla sekä muihin kouluttajiin tukeutumalla... ja tietenkin koiran kanssa eläessä. Lähdeluetteloa on siis näistä asioista hankala tehdä, mutta linkkisivulla on mainittu joitakin kirjoja ja tiedonlähteitä kun haluat tutustua asioihin tarkemmin.

Tavoitteet

Peruskoulutuksessa tavoitteenamme on kouluttaa yhteiskuntakelpoinen koira, joka mm. osaa kulkea mukana nätisti hihnassa ja vapaana, tulla luokse käskystä, osaa mennä maahan ja istua sekä pysyä paikallaan käskystä, ottaa kontaktia ja tulee toimeen muiden koirien ja ihmisten kanssa eri tilanteissa. Peruskoulutus on pohjana kaikelle muulle harrastukselle. Esimerkiksi metsästys ei pahemmin onnistu, jos koira ei pysy paikallaan käskystä tai tule luokse kutsuttaessa.

Sisäsiisteys

Sisäsiisteys alkoi olla kunnossa koiran ollessa reilun 4kk ikäinen. Kerrostalossa asuessa sisäsiisteyden oppiminen saattaa viedä hieman enemmän aikaa kuin oman pihan omaavilla. Kasvattajan panos oli alussa tärkeä, koska hän oli vienyt pentuja ulos tarpeilleen jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tärkeimmät sisäsiisteyteen vaikuttavat tekijät olivat makupalalla palkitseminen kun tarpeet tehtiin ulos, tilan rajaaminen (esim. yöllä makuuhuoneessa ovi suljettuna) ja paperien poistaminen kokonaan lattioilta, kun alkoi vaikuttaa siltä että pidätyskyky on parempi. Paperien poiston alussa lehdet olivat lattialla vain öisin ja sillä aikaa kun olimme itse poissa. Paperit voivat itse asiassa vain hankaloittaa oppimista, koska koira luulee että niille saa tehdä tarpeensa joka tapauksessa.

Suhde koiraan

On tärkeää alkaa rakentaa hyvää suhdetta heti kun koira tulee taloon. Ihmisen on oltava selkeä ja määrätietoinen sekä tehtävä koiraa kiinnostavia aloitteita. Leikkiminen kehittää ihmisen ja koiran suhdetta. Leikit on kuitenkin suunniteltava niin, että ihminen päättää niiden aloituksen ja lopetuksen. Esimerkiksi leikki kahdella tennispallolla on mukava: vieritetään palloa ja koira lähtee sen perään. Kun se ottaa pallon suuhunsa, huokutellaan koira luokse toista palloa hypistellen ja kehutaan kun se tulee luokse. Houkutellaan koiraa palauttamaan pallo ja vieritetään toinen pallo vastakkaiseen suuntaan. Ihmisellä on leikki hallinnassa (koskaan ei juosta koiran perässä) ja samalla leikistä tulee kevyttä noutamisharjoittelua.

On tärkeää asettaa rajat koiralle ja vaatia sen kykyjen mukaisia asioita. Jos koira vaikkapa ei saa tulla sänkyyn, se itsepintaisesti kyllä yrittää sinne ennenkuin se tietää varmasti oman paikkansa ja rajansa. Koskaan ei siis saa antaa periksi, vaan on oltava itse tyyni ja määrätietoinen. Jos koiralle annetaan joku käsky minkä se osaa, on valvottava että se toteuttaa käskyn. Muuten käsky menettää merkityksensä kun koira huomaa ettei sitä ole aina pakko noudattaa ja suhde huononee myös. Erittäin tärkeää on kuitenkin pohtia osaako koira varmasti jossakin tilanteessa ja paikassa käskyn. Koirat ovat yksilökohtaisesti melko heikkoja yleistämään asioita (eli käsky ISTU tarkoittaa istumista kotikeittiössä, autossa ja myös metsässä). Eli käskyt pitää ensin hyvin opettaa ennenkuin niitä on mielekästä vaatia.

Rajojen asettamisessa pennulle täytyy tehdä myös tiettyjä järjestelyjä. Pentuhan kantaa mielellään esim. kengät jääräpäisesti eteisestä nakertelupaikalleen ja vie aikaa ennenkuin se uskoo kunnolla ettei niin saa tehdä. On siis vähennettävä omaa taakkaa ja kieltämistä siirtämällä kengät pois näkösältä kaappiin. Lisäksi esimerkiksi pentuaitaus on erittäin kätevä kun ihmiset tekevät omia toimiaan, eikä pentua haluta siihen häsläämään. Tätä emme aluksi osanneet ajatella, mutta nyt jälkeenpäin pentuaitaus tuntuu hyvin järkevältä ratkaisulta. Jos joudutaan koko ajan kieltämään ja tönimään koiraa, se huonontaa suhdetta. Erilaisilla järjestelyillä siis pitäisi tehdä kaikkien elämää vähän helpommaksi.

Joskus on toki pennulle selvitettävä vähän tiukemmin, missä rajat menevät. Esimerkiksi vaatteiden nykimistä ei pidä sallia, vaan kielloilla (kun koiralle on ensin opetettu kielto), murahduksilla, möreällä äänellä puhutteluilla ja mahdollisesti niskasta pois nostamisella asia täytyy tehdä selväksi. Kun koira lopettaa väärän tekemisen, on heti tarjottava kuitenkin sallittua tekemistä (esim. lelu tai puruluu). Kun koira vaihtaa puuhansa, sitä on kehuttava. Pelkkä kielto ei opeta koiraa, vaan sen tarkoitus on vain keskeyttää sen hetkinen toiminta. Meillä on myöskin väärin tekemisen jälkeen oltu huomioimatta pentua, jolloin se saa rangaistuksen laumasta hylkäämisen muodossa. Tämä on toiminut varsin tehokkaasti. Vajaan puolen vuoden iässä pentu osaa kieltosanan ja viimeistään kunnon murahduksella tajuaa että nyt on syytä lopettaa mitä on tekemässä.

Kontakti ohjaajaan

Kontakti on kaiken koulutuksen perusta. Se myöskin osoittaa jotain ohjaajan ja koiran välisestä suhteesta. Jos suhde on kunnossa, koira ottaa mielellään kontaktia ohjaajaan. Toki nuorella koiralla ei ole aina tähän kärsivällisyyttä jos on jotain kiinnostavampaa näkösällä.

Pentu on luonnostaan kontaktihakuinen - eli se pyrkii katsomaan ohjaajaa kasvoihin silloin tällöin. Tämä "taito" yleensä hiipuu pikkuhiljaa, jos sitä ei vahvisteta voimakkaasti. Olemme itse harjoitelleet tätä pitämällä makupalaa kädessä ja kun koira irroittaa katseensa makupalasta ja katsoo silmiin, kehutaan ja annetaan makupala koiralle. Myöhemmin tähän on liitetty käsky "katso".

Kontakti on tärkeää myös liikkeessä ja erilaisissa tilanteissa. Kontaktikävelyä voi harjoitella niin että koira on vasemmalla puolella ja pidetään makupalaa (vaikka lihapullanpaloja) suussa ja palkitaan niillä koira katsekontaktista. Kun kävellään, on tärkeää että aluksi otetaan vain pari askelta ja koira saa pian palkan. Katseaikaa voidaan myöhemmin kasvattaa, tärkeää on ettei aluksi vaadita liikoja kyllästymisen takia. HUOM: Meillä oli ongelmana se, että koira luuli saavansa vapautuksen kun se sai palkkion. Tätä kannattaa varoa ja antaa useita makupaloja peräkkäin ja vaihdella tiheyttä niin ettei koira koskaan tiedä milloin vapautetaan. Vapautus kannattaa opettaa niin että sanotaan "vapaa" ja tämän jälkeen vaikkapa leikitään koiran kanssa. Näin se huomaa, että sana tarkoittaa että voi lopettaa intensiivisen keskittymisen. Vapautuksen kohdalla ei kannata kuitenkaan riehua kovasti, koska se voi vaikeuttaa esimerkiksi paikalla pysymistä kun koira ennakoi riehakasta vapautuskäskyä.

Hihnassa kulkeminen

Jukun kuva

Hihnassa kulkeminen on paljon monimutkaisempi asia kuin voisi alkuun ajatella (ainakin meillä näin). Siihen kuuluu ettei vedetä tai rynnätä, ei syödä hihnaa, ei painuta muita ihmisiä tai koiria päin tai ei muutenkaan leikitä. Lisäksi on mukauduttava ohjaajan vauhtiin. Tämä on iso vaatimus varsinkin nuorelta vilkkaalta ylisosiaaliselta noutajalta. Tärkeintä on, ettei kuljeta eteenpäin kun hihna kiristyy. Opetetaan koiralle vaikkapa jokin huomioääni. Kun hihna kiristyy, pysähdytään ja odotetaan hetki. Annetaan huomioääni ja lähdetään eri suuntaan kävelemään. Kun koira huomaa tämän ja lähtee mukaan, sitä kehutaan ja annetaan välillä makupalakin. Tässä on tärkeää olla hyvin johdonmukainen ja tarkoituksena on että koira oppii tarkkailemaan ohjaajan liikkeitä. Toinen keino on juuri ennen hihnan kiristymistä nypätä kevyesti hihnasta (huom: ei riuhtaisua, siinä on riskinä nikamavauriot yms!) ja lähteä täysin päinvastaiseen suuntaan. Nyppäyksen voisi korvata myöskin huomioäänellä. Kun koira lähtee perään, kehutaan ja jos sama vetäminen jatkuu, käännytään taas vastakkaiseen suuntaan, kunnes koira tajuaa missä mennään. Yhdistämällä eri menetelmiä sopivasti saa parhaimman tuloksen. Tässä on myöskin muistettava että koira oppii positiivisen vahvistuksen kautta, eli nätisti kulkemisesta on palkittava alussa usein.

Lisäksi on huomioitava että vetämättömyys häiriöttömässä tilanteessa on paljon helpompi opettaa kuin vetämättömyys muiden koirien lähistöllä tms. Koirahan intoa puhkuen yrittää sinne, missä on jotain kiinnostavampaa. Joskus onkin erittäin vaikea harjoitella kun edetäkin pitäisi, mutta koira pyrkii vetämään.

Mukana kulkeminen vapaana ja luoksetulo

Koiralle on tietysti paljon luonnollisempaa kulkea vapaana kuin taluttimessa. Tällöin koira on vapautuneempi, eikä stressaannu niinkuin hihnassa, jossa pitää koko ajan kiinnittää huomiota ohjaajaan mukautumiseen. Metsässä kulkiessa on toiminut mielestämme se, että mutkittelemme ja kuljemme eri suuntaan kuin pentu. Jos koira jää jälkeen, sitä harvoin huhuillaan, vaan mennään vaikka itse hieman puun taakse odottamaan. Näin koira oppii tarkkailemaan missä ihmiset kulkevat ja tajuaa että paras pitää silmällä tai ne häviävät. Muussa tapauksessa koira voi oppia kulkemaan "omia polkujaan" kun kyllä ne ihmiset aina sieltä hänet pyytävät mukaansa.

Lisäksi koiralle voidaan opettaa lähellä seuraaminen, joka ei tarkoita tiivistä tottelevaisuuskoeseuraamista, vaan esimerkiksi noin metrin päässä ohjaajan vasemmalla sivulla kulkemista. Tällainen on tarpeellista mm. metsästystilanteessa. Olemme opettaneet koiralle "SIVU" -käskyä makupalapalkkioilla ja hillitysti kehumalla.

Luoksetulo

Luoksetulo on varmasti koiran tärkein käsky - tavallaan helpolta tuntuva asia mutta kokonaisuudessaan melko haastava ohjaajan kannalta. Luoksetulon asteita on todella paljon, alkaen lähellä häiriöttömässä tilanteesta ollessa, aina toisten koirien kanssa ollessa luoksetuloon. Pennulle luoksetuloa voi opettaa ruokakupilla niin että avustaja pitää pennusta kiinni ja kun ohjaaja sanoo vihjesanan tai puhaltaa pilliin (pi-pip), päästetään pentu samalla syömään. Tällä tavoin syntyy melko voimakas ehdollistuminen. Joidenkin toistojen jälkeen tilanteita aletaan pikkuhiljaa vaihtelemaan ja vaikeuttamaan. Tärkeää on edetä hyvin pienin askelin ja palkita pentu onnistumisista ruhtinaallisesti ja monilla tavoilla.

Tärkeimmät ohjeet ovat että koiraa ei kannata kutsua jos ei ole varma että se tottelee käskyä (näin käsky säilyy voimakkaana). Toinen asia on että ohjaajan on oltava todella kiinnostava (keksittävä tehtäviä, suuret kehut, annettava hyviä makupaloja tms.), jotta koira tietää että on aina mukavaa mennä ohjaajan luokse. Murrosiässä koiran vapautta täytyy todennäköisesti rajoittaa, koska silloin luoksetulokin menettänee varmuuttaan. Silloin varsinkin kannattaa siis harkita milloin kutsuu, jotta käsky on tulevaisuudessa vahva. Luoksetulon mennessä pieleen, kannattaa ottaa muutama helppo onnistunut suoritus, jos mahdollista, jotta saadaan tilannetta tavallaan muutettua positiiviseksi.

Ns. "kurittomuutta" luoksetulossa, mutta miksei myös muissa käskyissä voi aiheuttaa moni asia: seksuaalivietti on varsinkin nuorilla uroksilla asia, joka saa korvat katoamaan täysin. Kovin riistaviettisillä koirilla taas esim. tuoreet peuran jäljet voivat saada koiran ryntäämään omin luvin pitkälle metsään. Muut koirat tai ihmiset voivat olla myös isoja häiriöitä riippuen yksilöstä, mutta myös erityyppiset paikat tai tilanteet voivat hankaloittaa koiraa, eikä se pysty tajuamaan käskyn merkitystä. Vaikkapa käskystä istuminen kotona on täysin eri asia kuin istuminen metsässä, autossa tai kaukana ohjaajasta. Koira saattaa jättää tottelematta myöskin siitä syystä että suhde on jostakin syystä heikentynyt.

Istuminen ja paikalla pysyminen

Istuu

Perinteinen tapa opettaa istumista on nostaa makupalaa tai ruokakuppia koiran edessä ylöspäin niin että se istahtaa nähdäkseen paremmin. Kun liike alkaa onnistua joka kerta, kannattaa alkaa käyttämään vihjesanaa. Vasta vihjesanan jälkeen nostetaan makupalakäsi ylös ja pikkuhiljaa koira alkaa liittämään käskyn tähän. Kädenliikettä on syytä häivyttää melko nopeasti pois, jotta pelkkä suullinen käsky riittäisi. Koira oppii helposti käsieleet, joten joskus voi käyttää niitä hiljaisina käskyinä.

Koiran tulee osata istua käskystä siihen paikkaan jossa se käskyn kuultuaan on. Herkästi tämä tulee opetettua niin, että koira tulee jalkojen juureen ja istuu vasta sitten, joten pitää olla tarkkana. Ns. kaukokäskyjä olemme opettaneet palkkaamalla pallolla. Kun koira istuu käskystä pienen välimatkan päässä, heitetään pallo sen yli tai viereen palkaksi samalla huutaen "vapaa".

Kun koira osaa hyvin istumisen, voidaan aloittaa lisäämään suoritukseen pidempi paikallapysyminen. Aluksi ei tietenkään voida vaatia parin minuutin paikalla kököttämistä, vaan koirasta riippuen esimerkiksi viisitoista sekuntia on hyvä alkutavoite. Koiran on periaatteessa pysyttävä istuen paikallaan niin kauan kunnes se vapautetaan, mutta on hyvä liittää tähän paikallaolokäsky kun tilanne niin vaatii.

Kieltäminen

Kieltokäskyn (yleensä 'EI') tarkoitus on että koira lopettaa sen mitä on sillä hetkellä tekemässä ja katsoo ohjaajaan. Tämän jälkeen ohjaaja antaa koiralle muuta tehtävää. Tarkoituksenamme ei ole käyttää EI-käskyä koulutuksessa, koska siitä voi olla hieman negatiivisia mielleyhtymiä koiralla. Väärin tekeminen koulutuksessa pitää yleensä ottaen vain jättää palkitsematta ja ohjata koira suoritukseen tai helpottaa vaadittua tehtävää. Jos koira osoittaa selvää kurittomuutta jossakin koulutustilanteessa, tyytymättömyyden voi osoittaa esim. ärähtämällä ja tarpeen mukaan "puhuttelemalla" koiraa. Kieltosanaa ei saa toistella koiralle, mutta ei myöskään käyttää sitä yleisesti liian usein.

Kieltosanaa voi opettaa vaikkapa laittamalla makupala lattialle niin että pystyy itse estämään koiraa nappaamasta sitä. Kun koira yrittää ottaa makupalaa, sanotaan kieltosana. Kun jossakin vaiheessa koira sattumalta katsoo ohjaajaa äimistyneenä, kehutaan vuolaasti ja koira saa ohjaajalla olevan palkkiomakupalan. Maassa olevaa makupalaa ei anneta tässä harjoituksessa.

Upwards I'm So Cute
Omistajat: Kaisa ja Marko Myllymäki
Sähköpostiosoite: etunimi.sukunimi@iki.fi
Päivitetty viimeksi 3.10.2009 — kannonkolo.net