Jukun kuva
Etusivu
Peruskoulutus
TOKO
Metsästys
Linkkejä

Jukun ja Chilin elämää -kuvablogi

Metsästys

(HUOM: Tällä sivulla on hyvin vanhaa, päivittämätöntä sisältöä)

Tavoitteet ja yleistä

Juku kantaa varista

Kirjoitushetkellä tavoitteena on suorittaa noutajien taipumuskokeet ensi kevääseen mennessä. Sitä seuraavana syksynä yritetään päästä sorsametsälle tositoimiin.

Noutajien metsästystreenauksen ohella myös MEJÄ eli metsästyskoirien jäljestämisharrastus kiinnostaa. Tämän lajin alkeisiin onkin tarkoitus tutustua vuoden 2006 aikana, koska Jukulla on selvästi metsässä erityistä intoa eläinten jälkien perään.

Tälle sivulle on koottu joitakin metsästystaitoihin liittyviä treeniajatuksia ja huomioita - tietysti omasta näkökulmastamme, mutta toivottavasti niistä on apua myös jollekin muulle aloittelevalle koiranohjaajalle. Tärkeää on soveltaa vinkkejä oman koiran mukaan - asia joka toimii toisella koiralla, voikin olla väärä tapa toisella. Maltti on myöskin treenauksessa tärkeää, koirat ovat yksilöitä henkisessä ja fyysisessä kehityksessä, ei kannata yrittää liikaa liian aikaisessa vaiheessa.

Yleistä treenauksesta

Kaikessa harjoittelussa pätee tietysti se, että homman on oltava mukavaa yhdessä tekemistä. Meillä tavoitteena on koiralle rodunomaisen mukava harrastus, jossa sekä koira että ohjaaja saavat liikuntaa ja mukavaa luonnossa oloa. Liikaa väkisin puurtamista on treeneissä senkin takia vältettävä, ettei koiralle tule vasenmielisyyttä treeneihin. Jos näin pääsee käymään, voi olla vaikea enää saada innokasta toimintatarmoa takaisin. Koirat kypsyvät eri tahtia ja jos joku asia ei onnistu tänään, kannattaa tehdä eri harjoituksia ja kokeilla vaikeampaa suoritusta myöhemmin uudelleen.

Huomasimme varsin pian että pentumme on hyvin leikkisä ja siitä johtuen oikeiden toimintamallien oppiminen voi viedä vähän pidempään. Kaikenlaisia esineitä on sen mielestä mukavaa pallotella suussaan ja juosta niiden kanssa ympyrää. Ongelmana ei ole ollut tarttuminen (oli se sitten dami tai riista) tai kantaminen, mutta kunnon ote (että tavara pysyykin suussa, eikä koira pallottelumaisesti sitä pudottele) ja palautukset ovat olleet se varsinainen työsarka.

Peruskoulutus pohjana

Peruskoulutuksesta on puhuttu toisaalla näillä sivuilla. Hyvä peruskoulutus on pohja kaikelle metsästyskoulutukselle. Jos koira ei osaa perusasioita tyydyttävällä tasolla, on hankala treenata mitään. Luoksetulo ja istuen paikallapysyminen ovat taidoista kaikkein tärkeimpiä. Pennulla ne eivät lisäksi ole mitään kovin pieniä vaatimuksia, koska maltti kehittyy vähitellen ja paikallaanpysyminen on aluksi hyvin vaikeaa. Ja luoksetulon kohdalla on myös vaativaa: vaikka koira osaisi häiriöttömässä tilanteessa 100% luoksetulon, se ei välttämättä toimi lainkaan noutoesine suussaan. Ensin en ymmärtänyt mitä tarkoittaa että koira on huono yleistämään, mutta nyt siitä on omakohtaisia kokemuksia: muualla toimiva käsky eri paikassa tai tilanteessa saa pahimmillaan koiran vain ihmettelemään.

Perusnouto

Perusnoudossahan on monta vaihetta: tarkkaavaisena lähtökäskyn odottaminen, käskystä noutoesineen perään lähteminen, tarttuminen noutoesineeseen, esineen palautusvaihe ja luovutus ohjaajalle käteen. Kahden viimeisen kanssa olemme joutuneet enimmältään taistelemaan ja uskoisin että tämä on aika yleinen tilanne.

Perusnoutoa olemme opettaneet pikkupennusta lähtien, vaikkakin monenlaisia virheitä on tullut matkan varrella tehtyä, koska kokemusta ei ensimmäisen koiran kohdalla voi vielä olla ja koko ajan oppii jotain uutta. Koiramme tuntuu olevan melkoisen innokas kanniskelemaan kaikenlaisia esineitä, tosin tietynlainen "esinehulluus" näkyy hyvin herkästi noutoesineen riepottamisena ja omimisena.

Kaikessa treenauksessa alkulähtökohtana ovat sisätreenit kotona häiriöttömässä tilanteessa. Siitä on ainakin kahdenlaista etua: häiriöt ovat minimissään, mikä mahdollistaa koiralle paremmat suoritukset ja oppiminen on nopeaa. Lisäksi tilanne on paremmin hallittavissa sisällä jos koira lähtee vaikka noutoesineen kanssa leikkimään. Peli on helppo tällöin viheltää poikki ja ottaa esine pois vähäksi aikaa.

Jos ollaan sisäharjoitteluvaiheessa, minimoidaan aluksi tila ettei koira pääse juoksemaan noutoesineen kanssa karkuun. Harjoitella voi vaikkapa käytävässä. Jos koiralla on lempipaikka jonne se vie aina esineet, kannattaa aina itse mennä sinne vastaanottamaan koiraa. Sisällä voi tehdä erilaisia harjoituksia, joilla vahvistetaan oikeaa toimintamallia. Ruokakupin avulla on hyvä vahvistaa palautuksia. Aluksi tämä voi olla vaikeaa, mutta pikkuhiljaa koira oivaltaa mitä siltä vaaditaan ruuan ansaitsemiseksi. Itse olen pyytänyt koiraa hakemaan pienen matkan päässä olevan damin, mutta kulkenut takaperin koiran edessä viimeiset metrit ja luovutus on tapahtunut vauhdissa. Näin dami ei ole pudonnut ja pikkuhiljaa "ennakkoa" voi alkaa vähentämään.

Tässä on muutamia vinkkejä noutotreeneihin ja virheiden minimoimiseen (tietysti sovelletaan koiran mukaan). Nuoren koiran kanssa homma tuntuu olevan välillä vähän häilyväistä: toisinaan menee varsin hyvin, mutta sitten jostain kumman syystä tulee takapakkia ja noudot menevät riekkumiseksi. Syy on tällöin parasta selvittää ja helpottaa sitten treeniä sen verran että saadaan onnistuineita suorituksia. Mitä enemmän epäonnistumisia tulee, sitä herkemmin ne alkavat toistumaan, koska ohjaaja alkaa hermostumaan ja tämä mieliala tarttuu myös koiraan.

Tennispallot

Huomasimme että omalle koirallemme tennispallot ovat erittäin hyvä alkeisväline noudon opettamiseen. Lisäksi pallonoudot ovat mukavaa leikkiä. Pallot eivät roiku suussa, eivätkä siten innosta koiraa riepotukseen tai leikkimiseen niin kovasti kuin esim. damit. Kahta palloa vieritellään siis vuorotellen eri suuntiin, niin että koira palauttaessaan yhden pallon saa lähteä noutamaan toista. Alussa tämä vaatii runsaasti houkuttelua, mutta pian koira oivaltaa leikin idean. Palloleikit kannattaa pitää lyhyinä, jotta into säilyy ja että koira ei stressaannu liikaa.

Kantamisen harjoittelu

Juku on ollut pienestä lähtien aikamoinen "esine-intoilija", joten oikeanlainen kantaminen on vaatinut paljon töitä. Olen opettanut kantamista naksuttimen avulla askel askeleelta. Tarkoituksena on ollut saada koira kantamaan damia nätisti ote keskeltä damia, eikä narusta tai reunasta. Hyvän kantamiskohdan lisäksi koiran olisi opittava pitämään damia suussaan tukevasti, pallottelematta tai pudottelematta ja riehumatta. Hyvin helposti koiralla on mennyt perinteisessä kantamisharjoituksessa esineen kantaminen leikkimiseksi, joten aloitin määrätietoisen otteen viilaamisen. Aluksi epäonnistumiset piti minimoida täysin, joten otin damia molemmista päistä kiinni ja vein sen kuonon lähelle, jotta istuva koira tarttuisi siihen. Heti keskelle tartuttuaan palkitsin koiran. Tästä edettiin pikkuhiljaa eteenpäin, kunnes koira otti aina keskeltä pitävästi kiinni. Tämän jälkeen lisättiin harjoitukseen liike, eli muutamia askelia luovutusta.

Palautusongelmia ja opetusvirheitä

Makupalat alussa perusnoudon opettelussa voivat olla hankalia. Usein käy niin että koira alkaa ennakoimaan sitä kohta saamaansa makupalaa ja pudottelee noutoesinettä loppuvaiheessa. Itse olen tullut siihen tulokseen, että makupaloja ei pidä käyttää suunnittelemattomasti. Yksi tapa on käyttää naksutinta positiivisena ehdollistusvälineenä. Kun nouto on opetettu naksuttimella, makupala ei ole niin hallitsevassa roolissa. Jos makupaloja käyttää perinteisellä tavalla, kannattaa ne ehdottomasti pitää piilossa ja antaa makupala vasta kun noutoesine on ohjaajan kädessä. Kun hiotaan palautuksia ja koira pudottelee, siitä ei koskaan saa palkita, koska sellainen käytös tulee hyvin varmasti lisääntymään ja pahenemaan. Palkkionouto (esim. pallon tai sopivissa tilanteissa damin heitto) on koiralle mieluisa palkkio. Kovin kuumalle koiralle ei kuitenkaan pidä heitellä mitään noutoharjoituksissa.

Toinen asia jota kannattaa varoa on palkkionouto väärästä suorituksesta. Tämä tapahtuu aika herkästi - jos koira vaikkapa pudottaa damin 5m päähän, eikä tuo sitä enää käteen, kokematon ohjaaja saattaa herkästi tehdä heti kokonaan uuden noudon jotta saisi paremman suorituksen aikaiseksi. Tämä voi vahvistaa koiran toimintamallia siitä, että luovutusta ei kannata tehdä loppuun saakka. Parempi ajatus on vaatia koiraa tuomaan dami käteen asti osoittelemalla damia.

Luovutusten harjoittelussa voi käydä myös niin että kovasti käteen luovutusta yrittämällä koira vain alkaa enemmän kaartelemaan ja hidastelemaan palautuksessa. Tällöin kannattaa hyivn nopeasti yrittää saada koira kiinnostumaan palautuksesta. Jos koira on innokas noutamaan, mutta ei kuumu liikaa heitoista, ollaan toisen damin kanssa koiraa vastassa ja houkutellaan se luokse ja kun koira tulee luokse damin kanssa, lähetetään se toiseen noutoon.

Maltti

Koiralle on hyvä opettaa malttia ja tottelevaisuutta myös siten, ettei aina anna sille heti lupaa noutaa, vaan ottaa vaikkapa jonkin tottelevaisuusliikkeen. Esimerkiksi otetaan koira perusasentoon vasemmalle puolelle istumaan niin että se näkee damin ja sitten yllättäen käsketäänkin se menemään maahan. Näin koira alkaa hahmottaa myös paremmin käskyjä, eikä ennakoi liikaa tai ota kaikkea ohjaajan äännähtelyä lupana noutoon. Ihan aluksi aloitteleva koira saattaa hyvinkin lähteä noutoon vaikka käsketään muuta, joten siihen kannttaa varautua, eikä päästää sitä tekemään muuta kuin käskettiin. Muutenkin harjoituksia on tärkeä varioida sillä tavalla, ettei toimnta ole aina samanlaista. Tosin jos vaikeustasoa nostetaan, on pidettävä huoli ettei sitä nosta kerralla liikaa. Joka harjoituskerralla ei kannata vaikeuttaa, vaan kannattaa vahvistaa jo opittuja asioita huolellisesti.

Damikasa

Pentudami

Kun ollaan edetty varmempiin palautuksiin ja kun perustottelevaisuus alkaa olla siinä tilassa, ettei koira nappaa maassa olevaa damia jos tarkoitus on jatkaa matkaa, olen harjoitellut usealla damilla ja lopulta damikasalla. Näissä harjoituksissa on tarkoitus saada koira ottamaan yksi noutoesine kerrallaan maltillisesti.

Harjoitukset metsässä ja häiriöiden lisääminen

Häiriöt kasvavat todella paljon kun siirrytään sisätiloista ulos metsään harjoittelemaan. On hajuja, järsittävää ja mukavaa maastoa juoksennella. Ennen noutotreenausta olisi hyvä lenkittää koiraa sen verran että enimmät virrat saadaan pois. Tällöin harjoituksen onnistuminen ei jää kiinni levottomista jaloista.

Metsässä treenatessa kannattaa treenata ensin samassa paikassa nouto kuntoon. Virheitä voi minimoida valitsemalla vaikkapa polun, jota pitkin koira helpoiten juoksee ja mennä itse polulle vastaanottamaan koiraa. Loiva mäki voi vielä parantaa tilannetta, olemalla itse alarinteessä, koira tulee vauhdilla helpommin luokse. Näin avustetuista tilanteista saadaan positiivisia palkitsevia kokemuksia koiralle, jotka vahvistavat palautuksia.

Noutopaikkaa, matkaa ja häiriötekijöitä on muunneltava vähin erin kun edistystä tapahtuu. On parasta lisätä aina vain yksi asia kerrallaan, ettei käy niin että tilanne yhtäkkiä vaikeutuu huomattavasti ja riistäytyy käsistä noutomatkan kasvaessa, maaston vaikeutuessa ja vielä maastossa olevien ihmisten takia. Ylimääräiset ihmiset (ja varsinkin koirat) ovat ainakin omalle koirallemme suuria häiriötekijöitä. Toinen ihminen esimerkiksi hakumaastossa, voi sotkea tilannetta niin että koira lähtee esittelemään noutoesinettä tälle, ja palautus unohtuu ja tilanne menee häseltämiseksi. Meille suositeltiin nuoren koiran kanssa ryhmätreenien välttämistä herkimpänä aikana, kunnes pennulle kehittyy riittävä maltti ja suoritukset sujuvat paremmin. Tärkeintä on tällöin kehittää ohjaajan ja nuoren koiran välistä yhteistyötä.

Markkeeraukset

Markkeerauksessa koiran tehtävänä on paikallistaa ja muistaa riistan putoamispaikka mahdollisimman hyvin. Mikäli pudotuksia on yksi, puhutaan ykkösmarkkeerauksesta ja tilanteen monimutkaistuessa kakkosmarkkeerauksesta jne. Toisilla koirilla on hyvä kyky havainnoida pudotuspaikka ja noutoluvan saatuaan ne juoksevat täsmälleen oikeaan kohtaan. Näitä voidaan tehdä sekä maalle, että veteen.

Hyppy veteen

Markkeerauksia voidaan harjoitella kunhan koira kestää sen että noutoesineitä heitellään, eikä siten kuumu näistä tilanteista liikaa. Jos koira ei ole vielä valmis tähän, voidaan damit viedä muistiharjoituksena. Alussa on tärkeää, että markkeeraukseen on jokin selvä apulinja koiralle - esimerkiksi maastossa oleva iso kivi, jonka suunnassa noutoesine on.

Riista

Jossain vaiheessa on tietysti siirryttävä riistan noutamiseen, mutta tässä on oltava tarkkana ja ensin testattava miten koira käyttäytyy. Joillakin koirilla saattaa toimia se, että kun dameilla harjoittelu sujuu hyvin, vaihdetaan vain yhtäkkiä vaikkapa varikseen ja lintu tulee palautettua samalla tavalla kuin damikin. Tämä on tietysti ihannetapaus. Usein kuitenkin käy niin että koira innostuu riistasta ja jää sitä tutkimaan jonkin matkan päähän, retuuttaa, eikä palauta. Pahimmassa tapauksessa koira alkaa pitämään riistaa saaliinaan ja lähtee sitä repimään. Sitä ei saa koskaan sallia, vaan tilanne täytyy keskeyttää.

Into noutoesineisiin tulee säilyttää, joten on tehtävä mahdollisimman positiivisia noutokokemuksia ja kantamista. Nuorelle koiralle on parasta järjestää usein pieniä harjoituksia kuin harvoin pitkiä. Riistaan tätä intoa ei tarvitse kyllä erikseen opettaa, sen pitäisi tulla luonnostaan, vaikkei kuitenkaan aina kaikilla koirilla. Jotkut linnut, kuten varis voivat tosin aluksi koirasta tuntua pahan makuisilta, joten esimerkiksi sukkaa voi käyttää niiden ympärillä. Lisäkeinoja riistaan totuttamiseksi on mm. käyttää jäistä riistaa ja laittaa se vielä vaikkapa sukan sisälle.

Riistaan "työvälineenä" totuttamisessa ovat monet suositelleet kantamisharjoitusta. Sen avulla koira oppii pikkuhiljaa että riista ei ole lelu eikä ruoka, vaan sitä noudetaan. Otetaan vaikkapa kaksi varista ja aletaan seurauttamaan koiraa vaikkapa kahdeksikko-muotoa kulkien (tässä kulkumuodossa koira joutuu käännöksien takia huomioimaan paremmin ohjaajan). Annetaan toinen varis koiralle suuhun ja kehutaan vuolaasti kun koira tarttuu ja kantaa nätisti. Peli pistetään poikki heti jos kantaminen menee riekkumiseksi.

Toisen variksen tarkoituksena on toimia vaihtovälineenä. Sopivassa vaiheessa voidaan varis vaihtaa kädessä olevaan, samaan tapaan kuin normaalissa kantamisharjoittelussa dameilla.

Haku

Hakua ei kannata alkaa treenaamaan, ennenkuin perusnouto ja palautukset ovat kunnolla hallussa, muuten treenattavia osatekijöitä on liikaa. Hakuruudun voi nuorella koiralla tehdä motivoidusti, eli koira saa seurata kun hakualue tehdään. Alueella tulee olla runsaasti noudettavaa, jotta homma on vauhdikasta ja iloista alusta lähtien, mielestäni koira ei saa ehtiä juuri turhautumaan alkeisharjoituksissa. Vaikeusastetta ehtii kyllä nostaa myöhemmin, alussa damien tulee tulla "viuhuen" alueelta ohjaajan käteen.

Jos koira ei ota etäisyyttä hakutehtävässä, voi mennä hieman matkaa sen mukana hakumaastoon. Hakuesineillä kannattaa myös vetää jälkiä poispain lähetyspaikasta syvemmälle hakualueelle. Muutenkin jälkiä kannattaa vetää aloittelijaruutuihin, jotta koira oppii paremmin käyttämään nenäänsä, eikä vain juoksentele ja satunnaisesti törmäile noutoesineisiin. En tiedä onko kuitenkaan mielekästä vetää riistalla jälkiä hakuruutuun, jos siellä on noudettavana pelkkiä dameja. Riistan tunteva koira saattaa yrittää epätoivoisesti etsiä riistaa, jos jälkiä on paljon. Kannattaa valita paikka myös niin että tuulen suunta on hakuruudusta lähetyspaikkaan päin. Toiset kouluttajat ovat sitä mieltä että koira voi oppia etsimään ohjaajan jälkiä hakuruudusta, joten kovin intensiivisesti maastoa ei kannattane tampata ;)

Mahdollisena ongelmakohtana hakuruudussa on se että koira voi yrittää vaihdella dameja. Se pitäisi yrittää estää mahdollisimman hyvin, koska silläkin käytöksellä on tapana pahentua ajan myötä jos mitään ei tehdä. Olen itse yrittänyt sijoittaa dameja niin, että vaihtaminen ei tulisi heti koiralle mieleen. Hyvä peittävä kasvillisuus auttaa tässä, mutta noutoesineet kannattaa myös sijoittaa kauas toisistaan ja käskeä koira luokse heti kun se on löytänyt yhden damin.

Upwards I'm So Cute
Omistajat: Kaisa ja Marko Myllymäki
Sähköpostiosoite: etunimi.sukunimi@iki.fi
Päivitetty viimeksi 3.10.2009 — kannonkolo.net